>
Tuomas Eerola

Tuomas Eerola

Toimin Durhamin yliopistossa Englannissa kognitiivisen musiikintutkimuksen professorina. Suomessa toimin Jyväskylän yliopistossa musiikkitieteen professorina, josta olen tällä hetkellä sapattivapaalla.

Tutkimus

Väittelin vuonna 2003 musiikillisista odotuksista ja niiden psykologisista periaatteista. Sen jälkeen minua on kiinnostanut rytmin havaitseminen, spontaani rytminen liike lapsilla ja vauvoilla sekä sointiväriin liittyvät kysymykset. Erityisesti olen keskittynyt nykyään musiikin herättämien tunnekokemusten tutkimiseen. Olen myös ihmetellyt miksi meillä on ylipäänsä musiikkia ja mitä asioita sen on vuosituhansien kuluessa lajillemme edesauttanut. Lisätietoa tutkimusaiheistani löytyy kotisivultani. Tieteellisiä artikkeleita näistä teemoista löytyy seuraavista verkkopalveluista:

Opetus ja ohjaus

Pääasiallinen opetukseni kohdistuu musiikkipsykologiaan ja musiikin havaitsemiseen (erilaisia kursseja Music, Mind & Technology -maisteriohjelmassa sekä musiikkitieteen oppiaineessa). Minua kiinnostaa myös tilastolliset menetelmät ja olenkin opettanut niitä vuosien varrella perusteista jatkokursseihin.

Yliopistomaailman suola ovat opiskelijat. Olen päässyt auttamaan ja ohjaamaan lahjakkaita nuoria, joilla on ollut toinen toistaan mielenkiintoisempia opinnäytteiden aiheita. Esim. miten persoonallisuus vaikuttaa esiintymisjännitykseen, ovatko musiikilliset ja kielelliset taidot yhteydessä toisiinsa, millaista musiikki vauvat ja pienet lapset itse asiassa kotonaan kuulevat ja miten hyvin muistamme kappaleiden tempon.

Mielestäni tieteenpopularisointi on tärkeää. Olen mielelläni esiintynyt mediassa (ks. yksikön mediaesiintymiset), saanut tästä vuonna 2011 jopa Jyväskylän yliopiston ”Tieteellisen tiedon julkistamispalkinnon” ja pyrkinyt keksimään hyviä yleistyksiä tutkimusteemoista ja siihen tämäkin blogi tähtää. Olen toiminut vuosina 2000-2011 myös Suomen musiikkitieteellisessä seurassa, joka omalta osaltaan tuo musiikintutkimusta tunnetuksi. Kollegani Tommi Himbergin laaja blogi on innoittanut minua kirjoittelemaan huomioita musiikkipsykologiasta blogiin.

Ajoittain päästän sormista jotain harkitsematonta myös twittering:
https://twitter.com/tuomas_ee

Mainokset

Keskustelu

2 thoughts on “Tuomas Eerola

  1. Hei Tuomas!
    Olen etsinyt tutkimuksia nimenomaan kuorolaulun terveydellisistä vaikutuksista. Semmoisia on tehty ja olen lukenutkin joskus niistä. Voisitko auttaa minua eteenpäin etsinnässä!

    Posted by Puustinen Kari | 16.11.2011, 09:19
    • Hyvä kysymys. Kuorolaulun terveydellisiä vaikutuksia on sivuttu useissa tutkimuksissa ja saatu positiivisia tuloksia. Vuonna 2008 teki joukko brittitutkijoita (Clift et al.) katsauksen kaikesta laulamiseen ja hyvinvointiin liittyvistä tutkimuksista ja päättelivät sen perusteella, että laulamisella ja erityisesti kuorotoiminnalla näyttää olevan ainakin itsearvioihin perustuen merkittävän terveydellinen (positiivinen) vaikutus. He ovat hiljattain selvittäneet 600 brittiläisen kuorolaisen fyysistä ja henkistä hyvinvointia (Clift et al., 2010). Jälleen pääosin positiiviset tulokset ja he jakavat tarkemmin nämä eri mekanismien mukaan (6 erilaista, (i) positiiviset mielialavaikutukset, (ii) keskittynyt toiminta joka estää huolien pohtimisen, (iii) syvähengitys joka vähentää ahdistumista, (iv) sosiaalinen yhteenkuuluvuuden tunne, (v) uuden oppiminen ja (vi) sitoutuminen säännölliseen toimintaan.

      Kreutz kumppaneineen mittasi fysiologisia reaktioita kuorolaulajilta ja totesi laulamisen vaikuttavan merkittävästi stressintasoa kuvaaviin fysiologisiin indikaattoreihin. Mikään näistä tutkimuksista ei kuitenkaan ole vielä mennyt tämän syvemmälle eritellessään mistä kaikki johtuu. Kovasti aihetta tälläkin hetkellä tutkitaan ja useimmat vetoavat juuri sosiaalisuuteen liittyviin tekijöihin. Tästä selitystavasta lienee maineikkain Markku T. Hyyppä, joka on sivunnut kuorojen (erityisesti länsirannikon ruotsinsuomalaisten parissa) tuottamaa hyvinvointia useissa tutkimuksissaan (2003, 2007), joissa keskeiseksi tekijäksi on nostettu sosiaalinen pääoma.

      Lähteet

      • Clift, S. M., Hancox, G., Staricoff, R., Whitmore, C., with Morrison, I. and Raisbeck, M. (2008), ‘Singing and Health: A Systematic Mapping and Review of Non-Clinical Studies’, Canterbury: Canterbury Christ Church University, pp. 1–135, available at: http://www.canterbury.ac.uk/centres/sidney-de-haan-research/
      • Clift, S., Hancox, G., Morrison, I., Hess, B., Kreutz, G. and Stewart, D. (2010), ‘Choral singing and psychological wellbeing: Quantitative and qualitative findings from English choirs in a cross-national survey’, Journal of Applied Arts and Health 1: 1, pp. 19–34, doi: 10.1386/jaah.1.1.19/1
      • Hyyppä, M. T. & Mäki, J. (2003). Social participation and health in a community rich in stock of social capital. Health Education Research, 18, 770–779.
      • Hyyppä, M. T., Mäki, J., Impivaara, O. & Aromaa, A. (2007). Individual-level measures of social capital as predictors of all-cause and cardiovascular mortality: a population-based prospective study of men and women in Finland. European Journal of Epidemiology, 22(9), 589-597.
      • Kreutz, G., Bongard, S., Rohrmann, S., Grebe, D., Bastian, H. G. and Hodapp,
        V. (2004). Effects of choir singing or listening on secretory immunoglo- bulin A, cortisol and emotional state. Journal of Behavioral Medicine, 27(6), 623–635.

      Posted by tuomas1001 | 17.11.2011, 08:44

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: