>
Perustutkimus, Tunteet

Ääni kertoo tunteista

Ääni tulvii hienovaraista tietoa aiheuttajastaan.
Pehmeys, liike, suunta, koko, energia, vihamielisyys ja muita karaktereja äänen aiheuttajasta tulee ilmi äänessä. Osa näistä kuvaa äänen aiheuttajan fysikaalisia ominaisuuksia, mutta minkä takia tunnistamme äänen värähtelystä myös äänen aiheuttajan tarkoitusperiä, jopa tunnetilan?

Käyn lyhyesti lävitse viimeaikaisia tutkimustuloksia siitä miten pelkkä ääni itsessään viestii tunnetiloja ja lopuksi pohdin miksi juuri näiden ominaisuuksien tunnistaminen on tärkeää meille ja muille eläimille.

Inhokkiäänet

Mielestäni hauskin äänitutkimus on Trevor Coxin kartoitus kaikkein inhottavimmista äänistä (”Scraping sounds and disgusting noises”). Cox sai yli 1.5 miljoonaa kuulijaa arvioimaan joukon kamalia ääniä, sisältäen mm. oksentamisen, mikrofonin vonkumisen, ja vauvojen parkunan. Nämä kolme inhokkia olivat itseasiassa joukon kärjessä epämiellyttävyydessään, mutta herää kysymys ovatko nämä ja muut inhokit kulttuurisesti määrittyneitä vai kenties yhteisiä meille kaikille? Coxin laaja aineisto ei tähän suoraan vastaan, sillä kuulijoiden taustoja ei kovinkaan huolellisesti selvitetty, ja verkkokyselyn avulla ei välttämättä saada maailman ihmisistä kovin hyvää kuvaa. Kysymystä voi kuitenkin miettiä pohtimalla mikä olisi kamalin erityisen suomalainen soundi?

Alla pari esimerkkiä inhokeista, eli mikrofonin kiertäminen, oksentaminen, ja useiden vauvojen itku:

Kiinnostavaa inhokkiäänien kartoittamisessa on myös se, että ääniä yhdistää tietyt samansisältöiset akustisia sisällöt, kuten vaikkapa muutaman kohtalaiset korkealla (2500-5500 Hz) toistuvat (1-15 / sek.) äänet kuten liidun vinkuminen taululla (esim. Kumar ja kumppanit, 2008). Kumarin ja kumppaneiden tarjoama selitys siitä miksi energiasisältö tietyllä taajuudella on meille epämiellyttävää on se, että nämä ovat juuri kuulomme kannalta herkimpiä alueita, ovat mielestäni epätäydellinen, sillä toki samoja ominaisuuksia hyödyntää moni miellyttävämpi äänikin. Ehkä tämän mysteerin jäljille voidaan päästä monipuolisempien äänien avulla.

Sointiväri ja tunnesävyt

Musiikissa ei pääse pitkälle yököttävillä äänillä, mutta erittäin laaja äänensävyjen kirjo musiikissa hyödynnetään. Esimerkkinä tulee mieleen modernin taidemusiikin piiriin lukeutuvat säveltäjät kuten Iancu Dumitrescu ja Magnus Lindberg, tai vaikka taiteellisemman populaarimusiikin puolelta Kate Bush ja Brian Eno. Kokonaan oma maailmansa on elokuvissa käytetyt ääniefektit ja -maisemat, joissa todellakin maalataan tunteita tarkalla pensselillä.

Koitetaanpa nyt yksinkertaistaa tätä sointivärin ja tunteiden välistä suhdetta. Kaikkein yksinkertaisimmillaan pelkän soittimen valinta luo tunnemerkityksiä. Kuvittele mikä sävyero on pehmeällä saksofonilla, melankolisella englannintorvella, sankarillisilla vaskilla, velmuilevalla klarinetilla tai aggressiivisella sähkökitarasäröllä? Ovatko nämä assosiaatioparit vain opittuja mielikuvia, joihin vaikuttaa paljon varsinainen soittotyyli, soittimen ja soittavan edustama musiikkityyli vai onko assosiaatoiden taustalla kenties jotain olennaista, joka muodostuu jo ihan pelkän sointivärin perusteella? Tämän perinpohjainen selvittäminen vaatisi kulttuurienvälistä tutkimusta jotta voisimme hallitusti poistaa osalta kuulijoista tietynlaisia assosiaatoita, mutta ehkä jonkinlaisen kuvan ilmiöstä saa jo meidän oman kulttuurimme sisällä. Jos nyt pysytään mahdollisimman yksinkertaisessa asetelmassa, voisimme selvittää miten hyvin pelkät soitinnäytteet viestivät erilaisia tunnekaraktereja? Tätä kysymystä varten timme joukon instrumenttiääniä suuresta ääninäytekirjastosta ja vakioimme miltei kaikki sointivärin ulkopuoliset tekijät (näytteiden keston, äänekkyyden ja sävekorkeuden). Tämä siis tarkoitti sitä, että meillä oli kuuntelukokeessa satoja, vain sekunnin mittaisia ääninäytteitä, jotka kaikki soivat samalta sävelkorkeudelta samalla voimakkuudella.

Tässä muutama esimerkki ääninäyteistä (kirkkaista äänistä vähemmän kirkkaisiin):

Kuulijoiden tehtävänä oli arvioida näiden äänien tunnesävyjä valmiiksi annettujen asteikoiden avulla (jännitteinen, energinen, miellyttävä, jne.). Tehtävä voi kuulostaa hankalalta, mutta yllätykseksemme eri ihmisten arviot olivat varsin yhdenmukaisia ja koehenkilöiden kommentit kokeen jälkeen paljastivat, että arviointi ei sinänsä ollut hankalaa.

Sointiväri - arviot ja akustiset piirteet

Esimerkki kuulijoiden arvioiden (miellyttävyys) ja äänten fysikaalisten piirteiden (spektrin taajuustasapaino) välisistä yhteyksistä (Eerola, Ferrer, & Alluri, 2012). Ympyröidyt ääninäytteet ovat ne, joita edellä tarjottiin ääniesimerkkeinä

Äänet erosivat suuresti siinä olivatko ne jännitteisiä, epämiellyttäviä, rentoja, energiatasoltaan korkeita tai matalia, tai ylipäänsä miellyttäviä. Nämä erot eivät olleet mitenkään mielivaltaisia, vaan monien ihmisten yhteisiä mielipiteitä. Mikä vielä kiinnostavampaa, nämä tunnesävyt oli selkeästi selitettävissä äänten akustisilla ominaisuuksilla, teknisesti ottaen äänen verhokäyrän ja spektrin ominaisuuksilla. Esimerkiksi äänten miellyttävyys liittyy vahvasti äänten spektrin energiatasapainoon, eli mitä tummemmat sävyt (enemmän energiaa matalilla kuin korkeilla taajuuksilla), sitä miellyttävimpinä ääni tulkittiin (ks. kuva). Nopea verhokäyrän nousu taas puolestaan viittasi aktiiviseen sävyyn, jota tehosti spektrin kaoottisuus.

Toistimme koesarjan vielä toisella suurella joukolla laadukkaita instrumenttinäytteitä ja saimme jälleen samansuuntaiset tulokset. Tarkemmat tiedot löytyvät tieteellisestä raportista, mutta viesti on varsin selkeä. Pelkkä äänen sointiväri viestii tunnemerkityksiä tehokkaasti.

Miksi tunnesävyjen tulkinta äänestä onnistuu?

Sointiväri on meille, äärimmäisen sosiaalisille eläimille, tärkeää tietoa ympäristöstä: sävyt kertovat sosiaalisesssa vuorovaikutuksessa toisten yksilöiden tunnetiloista ja sitä kautta aikeista. Karkeimmalla tasolla ne kertovat ympäristöstämme ja sen vaaroista, kuten muiden olentojen koosta, massasta ja vauhdista, mutta tärkeämpiä lienevät toisen mielentilat. Äänen sointivärissä viestivät tunteisiin liittyvät piirteet ovat myös niitä, jotka tulevat esille puheilmaisussa kuultavassa tunneviestinnässä (mainion yhteenvedon on tehnyt Patrik Juslin ja Petri Laukka, 2003). Näiden äänensävyjen ja tunteiden muodostamien koodien taustalla ei ole vain sovitut konventiot (”aina kun haluat ilmaista olevasi hätääntynyt, sävytä ulosanti kirkkaaksi ja kaoottiseksi”), vaan tunnetilan aiheuttama fysiologinen tila heijastuu suoraan äänen tuottamiseen; miellytävä sointi on saavutetaan kurkunpään (larynx) matalalla asennolla, jota voisi fysiologisesti kutsua leveäksi, rennoksi ääneksi. Nämä fyysiset tilat eivät ole saavutettavissa silloin kun olemme kiihtyneitä, adrenaliinitasomme ovat koholla, ja kurkunpäämme on korkeamman lihasjännityksen takia kireämpi. Kuulemme siis lihasjännityksen tai sen tuloksena syntyvän sointivärimuutoksen – korostuneen määrän korkeita taajuuksia ja niiden nopeita vaihteluita. Olemme herkitystyneet huomaamaan nämä kaikilla ihmisillä toimivat fysiologiset säännönmukaisuudet, joista teemme oman kokemuksemme – peilisolujen avulla – tulkintoja muiden kokemista tunnetiloista. Itseasiassa osa näistä äänikytkennöistä on samoja kaikilla kädellisillä.

Siivilöimme äänestä tunnemerkityksiä automaattisesti ja empatian keinoin (voimme ymmärtää muutokset oman kehomme kautta). Näitä jämäköitä lainalaisuuksia hyödynnetään niin arkielämässä viestinnässä runsaasti, mutta äänitaide suorastaan pelaa näillä tehokeinoilla, ja tietenkin sointivärien ilmaisuvoimasta on kehittynyt omia tyylikeinojaan. Sointivärin eri kerrosten tutkimuksessa riittää vielä työsarkaa, sillä jokapäiväisyydestään huolimatta aihepiirin hienouksia ei vielä riittävällä tarkkuudella ymmärretä.

Lähteet


  • Cox, T. J. (2008). Scraping sounds and disgusting noises. Applied Acoustics, 69(12), 1195 – 1204. [LINKKI]

  • Eerola, T., Ferrer, R., & Alluri, V. (2011). Timbre and affect dimensions: Evidence from affect and similarity ratings and acoustic correlates of isolated instrument sounds. Music Perception, 30(1), 49-70. [Linkki, Ääniesimerkit.

  • Juslin, P. N., & Laukka, P. (2003). Communication of emotions in vocal expression and music performance: Different channels, same code? Psychological Bulletin (129), 770-814.
  • Kumar, S., Forster, H. M., Bailey, P., & Griffiths, T. D. (2008). Mapping unpleasantness of sounds to their auditory representation. The Journal of the Acoustical Society of America, 124(6), 3810-3817. [LINKKI]

Mainokset

About Tuomas Eerola

https://twitter.com/tuomas_ee

Keskustelu

Ei kommentteja.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Mainokset
%d bloggers like this: