>
Arki, Musiikki, Sovellukset

Musiikki yhteishengen nostattajana?

Miksi urheilukisoissa lauletaan kansallislaulu? Entä miksi henkeä nostatetaan kirkossa tai jalkapallo-ottelussa juuri musiikilla, erityisesti yhteislaululla? Ovatko nämä pinttyneitä tapoja ajalta ennen radiota vai sinänsä tarkoituksenmukaisia keinoja luomaan erityisiin tilanteisiin jotain mitä ei muilla keinoin saada aikaan? Voisiko tämä jotain olla yhteishenki, hienommin sanottu sosiaalinen yhteenkuuluvuus.

Musiikin ja sosiaalisuuden tehostumisen taustalla on ajatusrakennelma siitä, että vahvasti sosiaalisina eläiminä juuri ihmisille on ollut tarve koordinoida tunteita ja yhteisiä toimintoja. On jopa esitetty että musisointi olisi korvannut kädellisillä tavatun sukimisen, johon käytetään paljon aikaa ja jolla kädelliset muodostavat liittolaisuuksia (Dunbar, 1997). Tästä on jopa hiljattain esitetty tarkempia endorfiineihin pohjautuvia oletuksia (esim. Cohen et al., 2009), mutta valitettavasti selitystä on vaikea kumota tai vahvistaa nykyajassa.

Vaikka väite jää todistamatta, musisointi tapahtuu tyypillisesti tilanteissa, joissa ryhmällä ja ryhmähengellä on perinteisesti ollut tärkeä merkitys. Tätä ovat pitkään korostaneet etnomusikologit, jotka ovat todenneet musiikin eri kulttuurialueista riippumatta olevan tärkeä osa erilaisia yhteisöllisiä tilanteita, kuten aikuiseksi kasvamisen riittejä, hääseremonioita, hautajaisia, sotaan valmistautumista ja sadonkorjuunjuhlia (esim. Nettl, 2000). Meidän työmatka- ja siivouskuuntelumme (yleisimmät musiikinkuuntelun oheistoiminnat) ovat siis modernin ajan tuote, jonka ovat mahdollistaneet tallenteet, eikä sen yksityinen luonne välttämättä ole uhka musiikin yhteisölliselle ajattelulle.

Oletusta musiikin yhteisöllisyyttä korostavasta voimasta tukee myös viimeaikaiset kokeelliset tutkimukset. Musiikin yhteishenkeä luovaa vaikutusta on testattu kokeissa, joissa ryhmä, joka laulaa yhdessä ennen yhteiskoordinaatiota vaativaa tehtävää, saavuttaa suorituksessa havaittavan edun verrattuna sellaiseen ryhmään, joiden etukäteisvalmistautuminen ei sisällä vastaava yhteisöllisyyttä nostattavaa toimintaa (esim. Wiltermuth & Heath, 2009). Myös avuliaisuuden on huomattu lisääntymivän lapsilla (Kirchner & Tomasello, 2010) ja onpa jo aiemmin todettu, että lisätty musiikinopetus luo parempaa luokkahenkeä koulussa (Spychiger et al., 1995).

Miksi juuri musiikki, eikä vaikka puhe tai piirros, olisi yhteisöllisyyden tehostaja? Mitkä asiat musiikissa edesauttavat tätä ominaisuutta? On otaksuttu, että vahvuus on yhteisen ajan jakaminen, eräänlainen tahdistuminen, jonka sosiaalinen funktio on se tärkeä seikka. Olemme likipitäen ainoa eläinmaailman edustaja, joka vaivattomasti tahdistuu ääniin ja tätä ominaisuuttamme on pidetty ainutlaatuisena ja merkittävänä (muutamia poikkeuksia löytyy papukaijoista, ks. esim Patel et al., 2009). Toisaalta, musiikki luo yhteisöllisyyttä myös muilla elementeillä kuin rytmillä ja siihen tahdistumisella. Kun musiikkia verrataan puheeseen, voidaan todeta puheen korostavan yksilön asemaan, sillä vain yksi puhuja kerrallaan kykenee olemaan äänessä ymmärrettävästi, mutta musiikissa monta erilaista ääntelijää on miltei edellytys kokonaisuuden syntymiselle, jossa osien summa on enemmän kuin osat yhteenlaskettuna. Esimerkiksi miesten, lasten ja naisten laulussa on hyvin rikas harmoninen kudos jo pelkästään äänenkorkeuksien erojen takia, ja tietenkin musiikissa hyödynnetään harmonisia suhteita yleisesti.

Seuraavalla kerralla kun pidetään työyhteisön kehittämispäivä, pitäisi kaiken tämän tiedon perusteella veisata vuodenaikaan sopiva laulu (Suvivirsi, Jo joutui armas aika, Ihanaa leijonat ihanaa, …)  vähintäänkin tilaisuuden aluksi ja lopuksi. Ajatus uhmaa moisiin lauluihin  liittyviä vihapuheita ja nationalistisia ja uskonnollisia sävyjä,  joita moinen toiminta epäilemättä saisi aikaan. Jos yhteistoiminnallisuuden lisäämisestä on kerran jo kokeellista näyttöä, miksi jättää moiset ilmaiset, hauskat, ja kaikkien osaamat keinot käyttämättä?

Viitteet

  • Dunbar, R. (1997). Grooming, Gossip and the Evolution of Language’. Harvard University Press.
  • Kirschner S & Tomasello M (2010). Joint music making promotes prosocial behavior in 4-year-old children. Evolution and Human Behavior, 31 (5), 354-364.
  • Nettl, B. (2000). An ethnomusicologist contemplates universals in musical sound and musical culture. In N.L. Wallin, B. Merker, & S. Brown (Eds.), The origins of music (pp. 463–472). Cambridge, MA: MIT Press.
  • Patel, A.D., Iversen, J.R., Bregman, M.R., & Schulz, I. (2009). Experimental evidence for synchronization to a musical beat in a nonhuman animal. Current Biology, 19, 827-830.
  • Spychiger, M., Patry, J., Lauper, G., Simmermann, E. & Weber, E. (1995). Does more music teaching lead to a better social climate? In R. Olechowski & G. Khan-Svik (Eds) Experimental Research on Teaching and Learning. Frankfurt: Peter Lang, pp. 322-336.
  • Wiltermuth, S.S. & Heath, C. (2009). Synchrony and cooperation. Psychological Science, 20, 1-5.
Mainokset

About Tuomas Eerola

https://twitter.com/tuomas_ee

Keskustelu

Ei kommentteja.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Mainokset
%d bloggers like this: