>
Musiikki, Perustutkimus, Tunteet

Surullisen musiikin autuus?

Suomalaisia on sanottu mollikansaksi. Tälle sinänsä hauskalle väitteelle löytyy tukea mm. suomalaisista kansanmusiikista, jossa mollisävelmien osuus on eurooppalaisittain verrattuna varsin korkea. Totesimme tämän kollegani Petri Toiviasen kanssa tarkasteltuamme joitakin vuosia sitten kansansävelmien ominaisuuksia. Piirsimme niistä myös hauskoja karttoja, ks. lisätietoa esävelmät-hankkeesta verkossa.

Miksi surullinen musiikki on nautinnollista?

Miksi ihmiset kuuntelevat surullista musiikkia? Tullakseen surulliseksi? Kokeakseen surua? Läpikäydäkseen surua ja sitä kautta kokien vapauttavaa, helpotuksen ja mielihyvän tunteen? Vai onko kysymys musiikin näennäisestä surullisuudesta jo itsessään täysin epäonnistunut termi koskemaan musiikkia? Jonna Vuoskosken kanssa tekemissämme musiikin ja tunteiden tutkimuksissa surullinen musiikki näyttäytyy erikoisena, sillä surulliseksi arvioidut esimerkit kuvataan myös tunnekarakteriltaan positiivisiksi, eikä negatiivisiksi, kuten olettaisi. Haikea, kaunis musiikki on varsin miellyttävää. Tähän ristiriitaan on haettu selityksiä suremisen kemiallisista ja kognitiivisista vaikutuksista sekä estetiikasta.

Surun kemia

Surulliset kokemukset musiikissa ovat turvallisessa ympäristössä aiheutettua draamaa, johon keho mieli reagoivat kuten oikeaan suruun. Tulos on lohdullinen, huojentava ja ilmeisesti myös omien kykyjensä realistisuutta lisäävä kokemus mikäli amerikkalaisen musiikin tutkijan David Huronin koetuloksia on uskominen. Suru ja erityisesti itkeminen vapauttaa kehon hormonituotannosta mm. prolaktiinia, jolla on tärkeä merkitys vahvoissa tunnekokemuksissa sekä vahvojen tunnesiteiden muodostamisessa. Sen myös oletetaan vaikuttavan aivojen ”pelkokeskukseen”, mantelitumakkeeseen hillitsevästi.


Toisaalta, surullisesta musiikista pitäminen tuntuu olevan myös yksilöllistä. Vuoskoski huomasi että uusille virikkeille avoimuus sekä empaattisuus näyttäisi korreloivan surullisesta musiikista pitämisen kanssa. Ne meistä jotka haluavat altistua haastaviin ja myötäelämistä vaativiin surullisen musiikin kokemuksiin, nauttivat näistä tilanteista enemmän.

Lähteet


Huron, D. (2011). Why is sad music pleasurable? A possible role for prolactin. Musicae Scientiae, 15 (2), 146-158.

Mainokset

About Tuomas Eerola

https://twitter.com/tuomas_ee

Keskustelu

Ei kommentteja.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Mainokset
%d bloggers like this: